Istun kelkan selässä ja tuijotan herkeämättä vihreää lippua. Olen asettunut lähtöviivalle kymmenen naisen muodostamaan riviin, rinta rinnan, suksi suksea hipoen. Vasen etusormi jarrulla, oikea peukalo kaasua kutitellen. Sydän jyskyttää korvissa asti, joihin kantautuu korvatulppien läpi myös koneiden pärinä ja kohoavat kierrokset. Lippu heilahtaa ja isken kaasun pohjaan. Kelkka syöksyy matkaan, samoin yhdeksän muuta kelkkaa vierelläni. Nyt ajetaan kilpaa!
Tuijotan sisäkurvia ensimmäisessä mutkassa ja tähtään sinne. Kelkka kuuntelee, vaikka ajan sillä ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen ajanut moottorikelkalla, mutta en koskaan tällaisella. Allani kiitää Lynx G-type, vuosimallia -99. Minä, kelkan käskyttäjä, olen aloittanut kelkkailuharrastukseni vasta yli 15 vuotta myöhemmin.
On huhtikuu 2021, mutta Rovaniemelle Proboost Arctic Centerin snowcrossradalle kokoontuneista moottorikelkoista ei voisi sitä arvata. Edustettuna on laaja kattaus kelkkoja aina -70-luvun latikeuloista 2000-luvun alkuun asti. Modernit kelkat loistavat poissaolollaan. Tänään ajetaan moottorikelkkaseura Wintage Weikkojen kauden kolmas vintage snowcross osakilpailu. Mukana on laaja joukko lajin vankkumattomia harrastajia, mutta tällä kertaa kisaviivalla on myös monta ensikertalaista. Wintage Weikot ovat pistäneet merkille moottorikelkkailun kasvavan suosion naisten keskuudessa ja järjestäneet naiskuskeille mahdollisuuden tulla kokeilemaan vintage snowcrossia lainapelien sarvissa.
Kisaviivalle lähteminen vaatii aina rohkeutta. Sitä löytyy näistä naisista, jotka ovat ottaneet tilaisuudesta vaarin ja lähteneet seikkailuun. Moni naisista ei ole koskaan ennen ajanut kelkalla kilpaa, saatikka sitten mitelleet vauhtiaan yhteislähdössä crossiradalla. Silkan rohkeuden lisäksi vaatii jo hulluutta hipovaa heittäytymistä lähteä kisaviivalle kelkalla, jollaisella ei ole ikinä ajanut. Vanhan liiton vehkeet eroavat nykyajan kelkoista monella tapaa: kelkan geometria ja matala ajoasento tekevät kelkan käsittelystä erilaista, eikä kaasarikonetta imuineen ja primereineen tahdo saada tietämätön edes käyntiin.
Päivässä on seikkailun makua ja naiset ovat heittäytyneet siihen täysillä. Osa on tullut satojen kilometrien päästä vain saadakseen viettää muutaman kierroksen vintagekelkan sarvissa. Kaapeista on kaiveltu teemaan sopivia retrokamppeita ajoasuiksi ja asiaankuuluvat suojat ja varusteet haalittu kasaan. Jokainen tekee varikolla tuttavuutta lainakelkkaansa omistajan opastuksella, ja ei muuta kuin radalle. Kahden harjoituskierroksen jälkeen on jo tositoimien aika. Allani kiitävä G-type on minulle uusi tuttavuus, mutta näköjään Lynx on aina Lynx. Se tuntuu hyvältä – sekä ajossa että sydämessä.